Osaan kauniisti kirjoittaa, kielellä koskettaa
saan sen tuntumaan että syvältä sisältä se kumpuaa
kerran uskoin itsekin, todeksi jokaisen rivin
minä muita liikutin ja liikutuin itsekin

Ne voi aidosti koskettaa, toisia mutta ei omaa
ne voi olla totta mutten saa niihin tuntumaa
mulla älyäkin riittää, ei se riitä mihinkään
vain sanojen helinää

Anna anteeksi anna anteeksi
anna anteeksi tunnen itseni likaiseksi sä teet musta puhtaan jos
annat anteeksi jos voit anteeksi antaa että saatoin sinut unohtaa
anna anteeksi ja tee kaikesta lumivalkeaa

Ymmärrän auringonlaskun kauneuden, seurassa hyvin kuuntelen
heikoille vaadin oikeuden, pimein kohtuuden amen
virrassa tunne kuohujen, jalkojani tuskin kastelen
viiden tähden edestä näyttelen ja käytän panoksen jokaisen

Tiedän mitä pitää sanoa
mikä ei me milloinkin tulee olla tiedän mitä multa halutaan kuulla
askeleet otan vastaan varpailla
puhun viisaita ymmärrystä vailla, tästä muilla mailla

Anna anteeksi anna anteeksi
anna anteeksi tunnen itseni likaiseksi sä teet musta puhtaan jos
annat anteeksi jos voit anteeksi antaa että saatoin sinut unohtaa
anna anteeksi ja tee kaikesta lumivalkeaa

Nyt sanon sen sittenimmin voitko anteeksi antaa
mä taisin neroudessani sinut unohtaa
kaiken muun mä saanut, oon yhtä osannut en pyytää
voin kaiken vaihtaa yhteen anteeksi antoon

Anna anteeksi anna anteeksi
anna anteeksi tunnen itseni likaiseksi sä teet musta puhtaan jos
annat anteeksi jos voit anteeksi antaa että saatoin sinut unohtaa
anna anteeksi ja tee kaikesta lumivalkeaa

Sinä vain teet musta puhtaan